Ilmaston toiseksi paras bestis kertoo nyt miksi liikennesäännöt eivät ole suosituksia

Olen ilmaston ystävä. En välttämättä bestis, mutta suhteemme on lämmin ja läheinen, minun ja hänen.

Ystävänä olen yrittänyt noudattaa ystäväni hyvinvointia koskevia suosituksia. Syön pääosin vegaanista ruokaa. Matkustan ennemmin junalla kuin lentokoneella. Olin yhdessä elämänvaiheessa kokonaan lentämättä, peräti kolme vuotta. Tosin silloin syynä oli lentopelko. Mutta kuitenkin. Suljen tietokoneen yöksi. Sammutan valot. En käy pitkissä suihkuissa, toisinaan jopa välttelen suihkussa käyntiä. En autoile, jos voin mennä jalalla tai pyörällä. Jne. jne.

Suosituksissa on kuitenkin se huono puoli että ne voi unohtaa. Nehän ovat vaan suosituksia. Onhan Ilmastolla muitakin ystäviä, ja minulla omakin elämä. Siihen kuuluu muun muassa luottokortti, jossa on taas tilaa. Kun vapaapäiväksi sattuu kaunis, harvinaisen lämmin syysilma, minua eivät suositukset paljon pidättele. Jalkani kävelyttävät ruumiini kahvilaan ahmimaan juustokakkua, kahvilasta kenkäkauppaan. Jalat alkavat itsestään sovittaa kenkiä, seuraavassa hetkessä käteni hypistelevät uusia takkeja. Ei muuta kuin kassan kautta kotiin. Uudella sohvalla, television pitäessä seuraa taustalla, ystävä on enää kaukainen kangastus. Pian vertailen jo lentohintoja. Mikä lentoyhtiö veisi mahdollisimman halvalla, mahdollisimman kauas? Sähköpostilaatikkokin kilahtaa ja tarjoaa parastaan. Kerrostalon kokoisella laivalla pääsisi neljällä eurolla Itämerta kyntäen Tallinnaan. Samalla voisi muuten hankkia halpaa luomukosmetiikkaa.  Millainen ystävä kieltäisi toiselta elämän pikku nautinnot?

Siltä varalta että vapaapäivänä sattuu satamaan, minulla on oma auto. Sillä voi hurauttaa uimahalliin. Yksin. Meri olisi vieressä, mutta sehän on täynnä sinilevää.

MITÄ HITTOA? Aivan kuin jalassani olisi Wallace & Gromit -elokuvan teknohousut, joita Ilmaston Vihollinen ohjailee kaukosäätimellä!

IPCC:n ilmastoraportti julkaistiin 8.10. Kävi ilmi, että ystäväni on vakavasti sairas. Eikä siinä kaikki. Diagnoosi oli, että jos ystäväni kaatuu, hän vetää mukanaan monta muutakin ystävää ja asiaa.

Tunsin piston sydämessäni. En ole noudattanut suosituksia, en ole ollut tarpeeksi hyvä ystävä.

Sitten ymmärsin että vika on (minun lisäkseni) itse suosituksissa.

Suositukset eivät ole säännöt. Kun on kyse vakavasta asiasta, suositukset eivät auta. Kun on kiire saada isoja aikaan, suositukset eivät auta. Kun on sota, suositukset eivät auta. Kun pitää saada todella iso porukka tekemään jotain, suositukset eivät auta.

Siihen on syynsä, että me liikenteessä toimimme sääntöjen emmekä suositusten perusteella.

Minä tarvitsen ilmastosäännöt. Epäilen, että en ole yksin. Noudatan liikennesääntöjä, miksi en noudattaisi ilmastosääntöjä?

Me tarvitsemme ilmastosäännöt, joiden noudattaminen on jokaiselle tämän pallon käyttäjälle pakollista. Säännöt, jotka sanovat kenellä on etuajo-oikeus. Säännöt, jotka kertovat, kuinka kovaa kukin saa missäkin tilanteessa päästellä. Säännöt, jotka pyrkivät ehkäisemään vakavia onnettomuuksia.

Toinen vaihtoehto on pukea kaikille teknohousut ja laittaa puikkoihin Ilmaston Paras Ystävä. Epäilen vahvasti että se ei ole henkilö, vaan valtio/t.