Pitkää työikää, olkaa hyvä. Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen tarjoaa suoraa puhetta oman työelämänsä asiantuntijoilta.
Kuka sanoo, että Facebook-postauksen pitäisi olla lyhyt ja napakka? Tuhansista tykkäyksistä ja sadoista jaoista päätellen tämäkin pitkä tarina toimii, niin työelämässä kuin tekstinäkin.
“Kun 13-vuotiaana muutin Ruotsista Suomeen, tulin koulussa kiusatuksi. Olin hurri, lihava ja punkkari. Ajattelin, että kiusaajani ovat vaan ymmärtämättömiä enkä välittänyt. Aloin 11-vuotiaana kuuntelemaan punkkia ja myöhemmin tajusin, että punk oli minulle feminismiä. Ruotsissa olin koulussa tottunut siihen, että tehtiin ja suunniteltiin yhdessä, jokainen sai osallistua ja sanoa mielipiteensä. Tytöt ja pojat urheilivat yhdessä liikuntatunneilla. Olin huono juoksemaan ja ryhmäni pojat auttoivat ja kehittivät viestijuoksussa systeemin, jotta minä saatoin juosta rauhallisesti ja silti koko joukkue pärjäsi hyvin. Olin aivan pöyristynyt siitä, että Suomessa opettaja salli sen, että luokan parhaat valitsivat vain parhaat joukkueeseen!
Minulla oli ihana työpaikka logistiikka-alalla 14 vuotta. Sitten vaihdoin ihan eri alalle. Uudessa työpaikassa tapahtui fuusion myötä kaikenlaista. Jouduin työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Minulta otettiin töitä pois ja minut eristettiin porukasta, esimies ei vastanut puheluihin eikä kyselyihin. Kun YT-neuvottelut alkoivat, otin heti paketin. Sulatteluun meni aikaa muutama kuukausi, jouduin kokoamaan itseni uudelleen. Ainoa asia, josta TE-toimisto kiinnostustui, oli kuoroharrastukseni. He pohtivat, voinko olla samaan aikaan työtön ja laulaa vai onko laulamisen harrastaminen este työnhaulle. Aloin itse aktiiviseksi. Aluksi hain jokaista työpaikkaa niin, että annoin koko sieluni hakemukseen. Opin kuitenkin nopeasti lukemaan ja tulkitsemaan hakemuksia. Nykyisen työpaikkani sain niin, että tein kaikki mahdolliset virheet hakuprosessissa. Olin ollut vuoden työttömänä ja yhtäkkiä taas takaisin töissä.
Joka kerran kun menen työpaikkalääkärille saan kuulla laihduttamisesta. Äskettäin tein videoteoksen, jossa rikoin kahvakuulalla vaakani. Sain lihaskuntotestissä huipputulokset, mutta painoni pudotti minut keskitasolle. Samoilla tuloksilla 60-kiloisena olisin ollut huippukunnossa! Urheilen, koska se on kivaa. En halua laihduttaa, koska olen tehnyt niin koko ikäni. Nyt haluan olla onnellinen.“
Jonna Mannila 